Lauantaina matkasimme heti aamusta Taru-Marin ja koirien (Uuke, Severi, Siru ja Sani) kanssa kohti Lappeenrantaa ja agirotua. Kokemus oli meille kummallekkin ensimmäinen. Taru-Mari kisasi siellä tosin vasta sunnuntaina Severin ja Sanin kanssa joukkueviesteissä, mutta käytiin me haistelemassa liitelytuulia jo lauantainakin paikan päällä Kisapuistossa.

Voi että siellä oli paljon porukkaa ja vielä enemmän koiria. Mitteleitä ei juuri näkynyt, lauantaina ei vissiin yhtäkään tai ehkä pari ja sunnuntaina sitten muutama enemmän mutta koikkereita vilisi silmissä jatkuvasti, varmaan parikymmentä koikkeria oli paikalla? Jatkuvasti vilahti ohitse joku punavalkoinen, ja näistä aika moni oli sellaisia mitä en ollut aiemmin livenä edes nähnytkään, agilityn parissa kun on niin erikoiria kuin näyttelyissä. Tuli juteltua monen omistajan kanssa ja kyseltyä aina että kukas koikkeri tämä on.. Myös muutama nimeltä tuttu ihminen sai nyt kasvotkin, olipa kiva tosiaan olla samanhenkisten (noh, enemmän olen näyttelyihminen kuin agi, mutta menkööt..) parissa pari päivää ja jutella koirista :D

Lauantaina oltiin iltaan asti paikalla ja katseltiin taitavien koirakoiden ratoja, ja juteltiin tietysti ihmisten kanssa. Paikalle oli vedetty paloletku ja kastelupaikkaan laitettu kylpyammeita koirille, Uukekin pääsi vilvoittelemaan mooooonta kertaa, tosin ei se arvostanut paloletkulla kastelua yhtään.

Kisojen lähestyessä loppua lauantaina lähdettiin etsimään majapaikkaamme. Kellon ollessa "paljon" ajettiin Valintatalon kautta ostamassa ilta-ja aamupalaa, muut kaupat kun olivat jo kiinni. Pienen Lappeenranta kierroksen jälkeen löydettiin Huhtiniemen matkailukeskukseen perille. Mökki oli 4 hengen pieni perinteinen camping-mökki, jossa oli sikakuumaa. Tuuletettiin koko ilta sitten mökkiä ja yönkin oli ikkunat auki. Illalla käytettiin koirat uimassa, tosin respan pojan ohjeet ohjasi hirmuiseen jorpakkoon ja rinteenä oli vanhan mäkihyppytornin rinne jota en päässyt crocseilla alas, sen verran jyrkkä se oli. Suoritettiin sitten omatoimista etsintää alas rannalle ja löydettiinkin metsäpolku joka vei kivan syrjäiseen rantaan missä koirat sai myllätä vedessä :)

Yön koirat nukkui kuka missäkin, sulassa sovussa niin lattialla, sänkyjen alla kuin sängyssäkin. Heräsin monta kertaa yöllä siihen että oli eri koira kainalossa tai jalkopäädyssä :D

Sirun ja Uuken suhde on aika välinpitämätön, kumpikaan ei noteeraa toista ja antavat olla toistensa rauhassa. Eivät leiki juuri ikinä keskenään mutta nuuskivat toisinaan kuitenkin tilaisuuden tullen. Mutta nytpä heräsin yöllä siihen että Siru pesi Uuken naamaa! Hah, ne siis tykkää salaa toisistaan! ;)

Uuke ja Severi sekä Sani ovat hyvää pataa keskenään ja leikkivät usein. Tilanne lähtee yleensä siitä että Uuke läppäsee tassulle jompaa kumpaa ja kutsuu leikkiin, niin myös tälläkin reissulla - monesti..

Aamusella suunnattiin taas Kisapuistoon, oltiin hyvissä ajoin paikalla koska eka rataan tutustuminen oli jo yhdeksältä. Koirat vietti häkeissä suurimman osan päivästä, nukkuivat tyytyväisinä siellä varjojen alla. Välillä toki pääsivät kävelylle ja vesisuihkuun yms.

Ensin oli koikkerijoukkueita yhdellä radalla ja myöhemmin mittelien 2 joukkuetta toisessa päässä kenttää, joten siirrettiin sitten iltapäivästä leiri toiseen päähän kenttää. Severi meni kivasti radalla, sai olikohan 25 virhettä (muutettuina siis sekunneiksi nuo virheet, että oisko 25s?). Sijoituksia en joukkueista tiedä, enkä niistä paljon ymmärtäisikään :D Mittelit meni myös kovaa ja osa teki virheitä ja osa ei, Sani kuului sarjaan "ei" ja teki ENSIMMÄISEN NOLLA ratansa ikinä! Wautsi! Vaikka olikin epävirallinen kisa, nolla on silti nolla. Sanilla on keliin nähden tosi kova vauhti, olin jopa yllättynyt että jaksoi juosta siellä ei kävellyt helteen takia. Hienosti meni! :)

Mittelit ja koikkerit osallistui pukukulkueeseen iltapäivässä, Taru-Mari edusti mitteleitä Sanin kanssa tällä kertaa, koska koikkereita oli aika paljon muutenkin.

Iltapäivän ohjelmaan kuului myös irtiolleen setterin kiinniotto, kivan oloinen poika mulla olikin hihnan pääss tovin, mutta kun omistajaa ei näkynyt eikä kuulunut tallustelin uuden punaiseni kanssa kuuluttajan pakeille ja niin löytyi omistajakin tälle karkurille sitten. Omistajan mukaan koira on aika räyhä-tapaus eikä tykkää toisista koirista, kummallisen hyvin se mun kanssa kulki ja kenellekkään rähissyt - vieraskorea? Mutta hirmuisen paljon enemmän oli vetovoimaa hihnassa kuin koikkerissa, sen tunsi helposti ja oli hiukan työtä pidellä hihnasta välillä.

Emme jääneet kuuntelemaan lopputuloksia, koska ne kesti ja kesti..joten purettiin leiri ja lähdettiin ennen viittä jo kotia kohti ajelemaan. Kotimatka sujui rattoisasti, koirat matkusti autossa nätisti ja iltasella meilläkin oli kotona edes hitusen väsynyt Uuke. On se turistinkin homma rankkaa.

Ensi vuonna agirotu kisataan Kuopiossa, sinne on Paulalla tavoitteet Novan kanssa osallistua ;)

Pentusia menen katsomaan myöhemmin tällä viikolla. Jahka tässä joudan.. Yksi pentu on nyt varattu, parin kohdalla odottelen katsojien päätöksiä :)