Viikkoon on nyt tällä kertaa mahtunut jotain tapahtumaakin :D

Sani kisasi lauantaina 2 agilityrataa Taru-Marin kanssa. Mittaustulos oli tällä kertaa medi mutta Sani kisaa 3 ekaa kisaansa siitä huolimatta mininä. Tuloksena 2*HYL ja toinen hyyyvin lähellä nollaa taas, olikohan viimeinen este jonka hyllytti? Eli pienestä on kiinni Sanin onnistumiset, kyllä niitä nollia alkaa sieltä vielä rapista, uskon näin :) Se on tarkka koira radalla, ei niinkään nopea vielä mutta innokas ja hyvä muuten.

Me lähdettiin Uuken kanssa perjantaina jo Mikkeliin joten sain agilitytulokset tekstarilla, en päässyt näkemään ratoja livenä :(

Lauantaina kierreltiin vanhempieni ja Uuken kanssa kaupungilla. Vaaliteltoissa pyörähdeltiin ja odoteltiin Uuken kanssa kun äitini kiersi katselemassa polkupyöriä eri liikkeissä. Uukelle kaupungissa olo oli ihan tuttua, asutaanhan me kaupungissa ja vilinä ja vilskettä on jatkuvasti ympärillä :D Nyt kun Uuke ei saa olla Kaverikoira virallisesti (ei ennen lääkitystä, jonka jälkeen tilannetta katsotaan uudestaan) oltiin me sitä epävirallisesti. Uuke nautti ohikulkijoiden rapsutuksista ja lepertelyistä (kuinkahan monta kertaa kuultiinkaan ohikulkijoilta miten suloinen ja ihana koira mulla onkaan?), pesipa tuo parin naamankin ja yhdelle lapsellekin antoi pusuja kovasti. Muutama ohikulkenut ihminen aiheutti hepulit, ne näytti ilmeisesti tutuille ja Uuke ei tajunnut miksei ne tulleet luokse. Moneen mummoon ja pappaan tehosi anova katse ja vilkutus, sillä ne sai luokse tulemaan :D

Uuken vietettyä parisen tuntia kaupungilla, piti Nikkeäkin käyttää haistelemassa kaupungin tuulia. Tosin sen lenkki oli tämän hetkisen olotilan vuoksi vain muutaman sata metriä kaupan pihalta toiselle. Näytti tuo nauttivan siitäkin.

Sunnuntaina oli Mikkelissä mätsäri, johon me emme osallistuneet, mutta oltiin poikien kanssa katselemassa. Suur-Savon Beagle ry:n mätsäriin osallistui 118 koiraa ja tunnelma oli todella kiva. Ei mitään valittamista! Tapasin paikalla monta tuttua ja pari uuttakin nimeä sai nyt kasvot. Tapasin yhden tulevan sijoituskoirani haltijan tuolla ja juttua riitti :) Nikke on lääkityksen takia vähän sekaisin, se on todella unelias ja nälkä sillä olisi aina. Pappa on lihonut 2kg, joiden tuloa en voi käsittää koska Nikke lenkkeilee äidin kanssa päivittäin reilusti yli 10km, joskus menee 15km kuin huomaamatta. Lääkitys turvottaa ja lihottaa. Onneksi tohtorimme mukaan se menee ohi kunhan lääkkeitä on syöty tovi. Nikke on nyt myös todella kömpelö, sänkyyn ei pääse joka kerta itse hyppäämään ja takajalat menee alta ajoittain. Mieli on silti virkeä vaikka silmistä näkyykin uneliaisuus.

Mätsäri paikalle otin Nikkeä enemmän mukaani nuuskuttelemaan ja kun paikalla oli paljon koiria, Niken häntä heilui vimmatusti ja uneliaisuus katosi hetkessä! :D Paikalla oli sattumalta myös monen vuoden takainen Niken tyttökaveri seropi Bertta (leonbergi x bordercollie). Pariskunta oli nähnyt toisensa monta vuotta sitten, kun olin koulusta työharjoittelussa lasialalla, Nikke kävi silloin leikkimässä Bertan kanssa muutaman kerran ja kävipä Bertta meilläkin kerran. En tiedä tunnistiko ja muistiko Nikke kaveriaan mutta innoissaan se oli ja korvat pesi ja koetti kutsua leikkiin :)

Maanantaina oli paluu arkeen ja minilomalta kotiin paluu :)