Onkin ehtinyt kulua yli 2 viikkoa, lähes 3 viikkoa edellistä päivityksestä, mutta tähän taukoon on ollut syynä oma sairastelu - joka tosin jatkuu yhä.

Euran näyttelyn jälkeen on tapahtunut paljon!

8.3. eli tiistaina kävin tutustumassa uuteen Kaverikoirapaikkaan ilman koiraa. Mukava uusi kohde, ja jos bussien aikataulut sallii, sinne voidaan lähteä joskus Uukenkin kanssa.

Heti keskiviikkona sitten tulinkin kipeäksi (iskikö pöpö jo Eurassa vai olikohan vanhainkodissa jotain liikkeellä?). Parisen viikkoa pitänyt kuumetta ja lämpöä, siihen lisäksi lykkäsi poskiontelotulehduksen ja korvatulehduksen. Lääkärissä olen rampannut 3 kertaa, joista yksi oli päivystyskeikkakin koska pari päivää oli armoton päänsärky joka ei antanut edes nukkua! Kaikki muu on nyt parantunut mutta korvatulehdus vaivaa ja tällä viikolla olen jo lääkärissä käynyt ja perjantaina on uusi aika varattu. Ei ole kiva sairastaa, ei ainakaan näin pitkää aikaa!

Uuke on ollut sairastelen takia tosi vähällä tekemisellä, mies on käyttänyt sen lyhyillä lenkeillä päivittäin ja siinä on tekemiset kun emäntä makaa sängyn pohjalla. Mutta hirmuisen hyvin koikkerin hermot kestää tuon! Uuke nukkuu vieressä kaikki päivät eikä ole merkkiäkään siitä että alkaisi kiipeillä seinillä kun ei tapahdu mitään! Vau!

Nikke sen sijaan Mikkelissä herättää sairaslomalla olevan äitini klo 7 ja kertoo että NYT voitaisiin mennä lenkille. Tätä lenkille "vinkumista" ja omaa showta Nikkemäiseen tyyliin se tekee vähintään 2-3 kertaa päivässä, ulos on päästävä! Vielä 10 aikaan illallakin se vetäsee orava-asennon ja alkaa hakemaan huomiota. Syynä tähän "vanhuksen" virkeyteen on kylällä olevien narttujen juoksut, parilla sen parhaalla kaverilla on juoksut.

Koikkereista kun nyt puhutaan voidaan mennä sitten ikiviin uutisiin joista olenkin tiedottanut sairasteluni keskellä melkoisesti.

Nikke sekä Uuke on poistettu jalostuskäytöstä epilepsian takia. Nikke on saanut tasaisesti 2kk välein kohtauksia (eka oli elokuussa) eikä ole lääkityksellä vielä koska kohtaukset on noin harvoin. Uuke sen sijaan sai ekan kohtauksensa 14.3. aamuyöstä. Kyllä siinä vaiheessa kun Uuken kohtaukseen heräsin tuli itku silmään ja ajatus "voi *ttu". Siihen meni koikkerikasvatuksen ajatukset samalla kertaa. Suunnitelmia oli paljon, haaveissa oli saada jommasta kummasta pojistani kantauros jolla aloitan kasvatuksen. Uukelle oli varattu tälle vuodelle ainakin 2 astutusta joista toinen oli ulkomainen narttu. Raskain ja surullisin mielin olen ilmoittanut asiasta myös narttujen omistajille kuin muillekin rotupiireissä tilanteen. Niken jälkeläisille olen asiasta myös tiedottanut ja toivonut ettei niitä käytetä jalostukseen, jotta epilepsia ei jatkuisi.

Rotupiirit ovat ottaneet asian hyvin ja eläneet surussa mukanamme. Kaiken tämän keskellä olen miettinyt jatkoa. Uskallanko koskaan ottaa enää kolmatta koikkeria, entä jos sekin sairastuu? Jätänkö koikkerit taka-alalle ja pitäydyn mitteleissä. Paljon on ajatuksia ja mietteitä, positiivisia sekä negatiivisia. Katsotaan.

Tänään lähden puolikuurona K-S Kennelkerhon hallituksen kokoukseen, korvatulehdus vaivaa ja toisella korvalla en kuule mitään, mutta onneksi toinen toimii vielä, pääsen edes jotain tekemään!

Lauantaina on Sanin ekat agilitystartit JATin kisoissa, hyvin jännää! Toivotaan että Sani tekee varmat radat ja tekee ne kuten harkoissakin, pitäisi mennä siis hyvin. Mutta kisatilanne on aina tietysti eri. Jännää! Myös Taru-Marin Siru starttee agi-kisat tuolloin. Tuplajännää! Siru liitelee myös sunnuntaina, Sanin kaappaan mukaani Korpilahden näyttelyyn jonne olen lähdössä Helenan & Fintiön kanssa. Puolikuurona (toivottavasti en olisi enää tosin!) esitän Sanin ja Fintiön lisäksi ilmeisesti kolmannenkin koiran siellä, jos koiruus vain esiintyy kanssani. Minä handlerina joka en siis muutenkaan osaa esittää koiria? Siistiä! Mutta onhan se ihan kivaa kuitenkin.

Kevät tulee kovaa vauhtia, sen myötä odottelemme vuokranartulleni juoksuja jotta päästään sulhon luokse käymään. Kesäpentuja toiveissa :)