Lauantaina Sani starttasi agilityuransa JATin kisoissa Taru-Marin kanssa. Molemmilta radoilta tuloksena HYL mutta muuten meno oli ihan sujuvaa ja hyvää. Hyppyradalta tuli hyl ekalta esteeltä asiasta jota me ei edes tiedetty. Sani lähti Tarun perään lähdössä ja Taru palautti koiruuden takaisin esteen taa -> hyl. Jos olisivat tienneet jatkaa suoraan tuosta olisi tulos ollut 5 ja ajanotto olisi tehty käsin. Noh, aina sitä oppii uutta :) Ekalta radalta tuli parit virheet sellaisista kohtaa mitä Sani ei normaalisti ole edes tehnyt (ohitti puomin ylösmenon, kepeiltä virhe ja lento keinu) tulos olisi ollut ehkä 15 jos ei olisi vetässyt hylsyä hyppyesteen väärältä puolelta menosta. Pikkuisia kauneusvirheitä siis :D Eikun uusia kisoja kohti vaan!

Sunnuntai menikin Korpilahden näyttelyssä ja ennakko suunnitelmista poiketen mulla olikin hihnan päässä pelkästään Sani. Fintiön omistaja esittikin sen itse, ehkä hyvä niin, meni kyllä tosi hyvin (pu3). Simo AVO EH ja Sani AVO H. Pekka Teinin mukaan Simolta puuttui pohjavilla, jota en allekirjoita kyllä, karvaa meinaan on ja paljon! Sen sijaan hiukan pitkärunkoiseksi sanoi myös. Sanille miinukset tuli kookkaista korvista, hiukan pitkästä rungosta ja karvattomuudesta, ne kaikki piti paikkansakin. Mieltä lämmitti tuomarin sanat että Sanin liikkeet olivat upeat ja vetävät, niistä olisi Teinin mukaan moni paimenkoirakin kateellinen. Sanoi myös että ei ole aikoihin nähnyt noin hyvin liikkuvaa pystykorvaa! :) Jotain hyvää siis :) Reissu meni hyvin, Sani matkusti mukanani ihan hyvin ja oli kehässäkin oma pirteä ja iloinen itsensä.

Tietenkin hyvän viikonlopun jälkeen tapahtuu kaikki paskat asiat! Niin myös nytkin. Nikke sai aamuyöstä epilepsia kohtauksen (edellisestä kohtauksesta vain reilu kk aikaa!) ja Uuke sai oman kohtauksensa n.9:50, edellinen ja se eka kohtaushan tuli vain 2 viikkoa sitten. Uuken tilannetta ei edeltänyt mitään poikkeavaa, se nukkui sängyssä kuten aina joka aamu kun itse touhuan aamujuttuja. Olin tietsikalla ja selin siihen, kuulin kopsahduksen kun Uuke tipahti sängystä ja lattialla kouristeli jo suoraan. En tiedä oliko se tuntenut sängyssä huonoa olo ja koetti hypätä alas vai alkoiko kohtaus jo sängyssä ja tippui siksi. Kohtaus kesti todella vähän aikaa, ehkä minuutin, pissi alleen kuten viimeiksi ja oli aika tolkuissaan koko ajan. Reagoi kosketukseen ja rauhalliseen puheeseen koettamalla nousta ylös. Heti kun kohtaus meni ohi, kiipesi syliini ja nuoli naamaa. Sen jälkeen oli taas kuten viimeiksi "sekaisin" ja yli innokas, säikähtää siis itsekin tilannetta.

Huomiselle on varattu molemmille verikokeisiin ajat. Nikellä katsotaan onko muutoksia edellisiin tuloksiin ja Uukella otetaan nyt ekan kerran testit.

Seuraavat kohtaukset molemmilla ratkaisee paljon. Lähinnä se miten pian uusi kohtaus tulee, että aloitetaanko jo lääkitys vai ei. Uuken kohdalla lääkityksen aloitus tarkoittaa sitä että kaikki harrastaminen loppuu lähes kuin seinään. Näyttelyt jää pois, tokoa ja agilityä emme treenaa enää kuin satunnaisesti omaksi iloksemme, se masentaa tietysti koska tavoitteet ja tähtäin on ollut kisoissa molemmissa. Käymme sitten enää vain mätsäreitä ja möllikisoja (niihin kai pääsee lääkityksen alaisena kuitenkin?). Ikävää jos 4v koiraan joutuu laittamaan eläkkeelle kaikesta! :( Tokihan lääkityn koiran kanssa voi harrastaa, mutta maku siitä on mennyt kun tietää ettei voi kisata koskaan. Niken kohdalla lääkitys ei tuo suurempia muutoksia, näyttelyt siltäkin jää, mutta toisaalta ei sen ole mikään pakko niitä enää edes kiertääkään. Toki me veteraaniluokkaa ollaan odotettu ja Liettuaan tahtoisimme mennä vielä, mutta jos lääkkeet tulee kaikki nämä jää, mutta se ei harmita samalla tavalla kuin Uuken kohdalla :(

Huomista siis jännitetään ja samalla myös pelätään tottakai!