Edellisestä kirjoituksesta poiketen, multa jäi väliin Kennelkerhon hallituksen kokous kyytiongelman takia :( Noh, ensi kerralla sitten!

Torstaina Johanna & Acca (Dischile´s Baccara) kävivät meillä kylässä näyttäytymässä millainen koipeliini kakarasta on kasvanut. Hirmuisen fiksu ja aikuismainen käytökseltään, ulkoisesti sitten ihan kakara kuten tietysti pitääkin olla tossa vaiheessa (14 viikkoa) mutta silti se näytti hyvälle. Värimerkit on tosi puhtaat ja selvät, ja näyttäisi siltä että turkkia on tulossa aika runsaasti, sen verran paksulta näytti pentukarvakin jo.

Uuken kanssa sisällä nuuskuttelivat ja vähän oli leikin tynkää, mutta ei suuremmin, Accaa selvästi ällötti ahdisteleva leikkiin kutsuja. Ulkona yhteinen sävel sitten löytyi, kuvia koetin ottaa, mutta kaksi superhepulin saanutta ei mahtuneet oikein samaan kuvaan..

Tässä kuitenkin pari otosta, lisää GALLERIASSA. Sinne olen lisäillyt muidenkin B-pentusten kuvia, kiitokset omistajille kun kuvaatte ahkerasti pentusia ja laittelette kuulumisia, olette ihania! Myös A-pentueen tyttösten näyttelykuvia on heidän omissa kansioissaan, Novallekkin on laitettu pari mätsärikuvaa, joten uutta sieltä löytyy jonkin verran :)

Juoksukuvat oli tätä mallia :D

Lauantaina porukat kävi Niken kanssa kylässä, pojat "vähän" riehuivat ja leikkivät, pahoittelut siis naapureille aamuralleista :D Nikke on pehmennyt totaalisesti lääkityksestä, siitä on tullut tosi leikkisä mitä se ei koskaan ennen ole ollut! Gerbiilit jaksoi kiinnostaa edelleen, sama se vaikka ei terrassa ketään näkynytkään vierailun aikana, sitä jaksettiin kytätä silti.

Tänään käytiin Uuken kanssa Aholaidessa Kennelpiirin nuorisojaoston mätsärissä. Samaan aikaan olisi ollut lähempänä tuossa Killerillä mätsäri, mutta koska oli sunnuntai ei aamubussit kulje siihen suuntaan tarpeeksi aikaisin, suuntasimme parempien yhteyksien takia keskustan kautta Aholaitaan, jonne saavuttiin n.puoli tuntia ennen ilmojen alkua jo. Pieniä koiria oli vain 9, muutenkin koiria oli tosi vähän, toinen mätsäri verotti :( Me tahdoimme tukea kuitenkin nuorisojaostoa ja toki kulkeminen tuonne oli meille paremmin sattuvaa. Tuomari oli kivan oloinen, tutki koirat hyvin ja nätisti, ja juoksutti monta kertaa ja seisottikin kivan monesti. Tuli paljon treeniä siispä. Uutena juttuna oli että pareittain kun juostiin niin eka meni toinen edeltä ja sitten vaihdettiin paikkaa, se oli positiivinen ja uusi homma, näki miten koira meni ekana ja sitten toisen perässä. Uuke esiintyi hyvin, se on saanut malttia kovasti touhuun eikä enää koeta haukkumalla komentaa jos seisotetaan liian kauan paikoillaan. Se hakee itse oikean seisotusasennon ja korjaa sen tosi hyvin kun siitä sille huomauttaa. Kontakti on hyvää ja se unohtaa kontaktin liikkeessä ja juokseet osi hyvin, taas saatiin kehut liikkeistä ja yhteistyöstä :) Tuloksena PUN3. Tässä mätsärissä palkittiin vain 3 parasta eikä 4 kuten yleensä. Meidän ryhmän voitti kääpiöpinseri. Uuke oli pienten isoin ja tuomari meille totesikin "tätä ei varmaan katsota pöydällä" ja oli hämmästynyt kun sanoin että juu, katsotaan kyllä. Harjoitus ei koskaan mene hukkaan, etenkin kun nytkin oli huojuva pöytä..

Mätsärissä ei kauaa mennyt, ehdittiin siihen bussiin johon meinattiinkin (kehät alkoi 12, bussi kotiin lähti vähän yli 13). Tosin kun kehästä päästiin oli kello vasta puoli yksi, ehdittiin kävellä keskustaan tuo n.2km matka ja mentiin vain siitä sitten paikallisella kotiin, jäi yksi vaihto välistä kun tuota aikaa kerta oli lenkkeillä..

Ilmeisesti oli rankka reissu kun nyt sängyssä nukkuu pitkällä pituuttaan yksi punavalkoinen karvakasa. Sen huomaa lääkityksestä että koiruus väsyy nopeammin eikä jaksa ainakaan tässä vaiheessa enää pitkiä lenkkejä. Ekan purkin pillereitä ei ole paljon enää jäöjellä joten tarkastusverikokeet lähestyy, sama on Nikelläkin. Nikke mitä ilmeisimmin kärsii jostain muustakin nyt, se ei vaan laihdu vaan päinvastoin oli lihonut entisestään kuukauden aikana. Joku muukin sisäelin ilmeisesti ei toimi oikein, ei pelkästään kilpirauhanen vaivaa. Verikokeista katsellaan sitten mitä selviää. Koira itsessään on ylipirteä ja oma itsensä kyllä, henkisesti ainakin, fyysisesti on kaukana siitä :(

On äärimmäisen raskasta ja kurjaa omistaa kaksi sairasta koiraa, mikä ihmeen huono karma tässä on, ekat omat koirat ja tässä sitä ollaan. Monesti olen miettinyt mitä pahaa olen tehnyt kun mua rangaistaan näin? Rehellinen olen ollut sairauksista ja kertonut hyvinkin avoimesti tästä monelle ja tässä on palkka.

Pieni valonpilkahdus näkyy kun katselen tunneliin, yhdeksän pitkää piinaavaa viikkoa on nyt edessä odotusta ja kenties sen jälkeen (toivottavasti!) vielä odotusta 7-8 viikkoa lisää. Eli kyllä, narttu on astutettu ja nyt vain odotellaan..

Sani voisi tehdä juoksut nyt myös. Kovasti se merkkailee, karvat tippuu ja jokunen uroskin on takamuksesta ollut jo kiinnostunut mutta mitään ei vielä näy. On se odotus piinaavaa :D

Ensi viikolla ei liene mitään koiramaista tekemistä tiedossa, ei ainakaan vielä.

Loppuun vielä mätsäriposeeraus Novasta